Nyt vähän tietoa kummastakin osapuolesta:
Jumalattarena toimin minä, 20-vuotias naisenalku joka en vielä pari vuotta sitten tiennyt kyseisestä aihealueesta yhtään mitään ja olin muutenkin seksuaalisesti kokematon. Bdsm tuntui alusta asti omalta jutulta, mutta kokematon kun olin niin tottahan se vähän ihmetytti ja välillä pelottikin, onneksi toinen osapuoli oli perillä asioista. Kahden vuoden aikana oon ottanut isoja harppauksia ja edistynyt dominan roolissa omasta mielestäni hyvin, paljon on tosin vielä opittavaa. Jos joku olis mulle tullut 2 vuotta sitten sanomaan että tulevaisuudessa tulen panemaan toista strap-on:illa, olisin varmaan vaa nauranu. Bdsm on kyllä antanut itelle todella paljon esim. itseluottamusta ja jotenki oon paljon vahvempi ihminen kuin ennen. Jännä nähä mitä kaikkea uutta tulevaisuus tuo tullessaan tällä saralla.
Orjan roolissa matelee 23-vuotias mies. Tämä osapuoli onkin sitten ollut nuoresta asti tietoinen mieltymyksestään ja tietää aiheesta varmasti paljon enemmän kuin minä. Ei voisi kuvitellakkaan elämää ns. "normaalissa" parisuhteessa. Hämmentävää itsellä oli huomata orjan tapauksessa että vaikka bdsm on se ainoa oikea tapa elää, niin silti pikku orjani on hyvin epävarma itsestään ja "vihaa" tätä puolta itsessään. Leikkien jälkeen iskee aina morkkis ja mennään vähän surumieliseksi. Toivottavasti tästä kasvetaan yhdessä ulos ajan myötä. Orja on ollut hyvin kärsivällinen minun kanssa ja opettanut aiheesta kaiken minkä tiiän. Tämä onkin sitten semmonen tapaus että sääntöjä ei hirveänä kuunnella tai totella ja pitää antaa todella lujaa kurinpalautusta ennenkuin asiat porautuu sinne pikku kalloon. Onneksi orjalla on korkea kipukynnys, minä kun saatan joskus vähä innostua. Orjan ainoa tehtävä on miellyttää jumalatartaan ja onneksi orja sen melko hyvin osaakin.
Tervetuloa lukemaan :)
-Jumalatar
++2012.png)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti